Kreikkalainen matematiikka kukoisti kirkkaimmillaan ennen ajanlaskumme alkua, minkä jälkeen taso alkoi laskea. Jotkut pitävät matemaatikko Hypatian traagista kuolemaa vuonna 415 lopullisena päätöksenä kreikkalaiselle matematiikalle. Rooman valtakunnan rappeutuessa sivistyksen painopiste siirtyi itään, Bysantin kautta arabeille. Suuri osa kreikkalaisista teksteistä on säilynyt vain arabiankielisten käännösten ansiosta, ja ne palasivat Eurooppaan vasta keskiajan lopulta alkaen.
Sitä ennen kreikkalaiseen oppiin kuitenkin yhdistettiin tietoa muualta maailmasta — suurin lisäys oli intialainen lukujärjestelmä, joka yhdisti aiempien merkintätapojen parhaat puolet ja nollan. Yksi eri puolilta tulleiden oppien yhdistäjä oli 800-luvulla elänyt Muhammad ibn Musa al-Khwarizmi, jonka kuvaus intialaisesta merkinnästä levisi myöhemmin Eurooppaan. Hän kirjoitti astronomiasta ja maantieteestä, mutta hänen tunnetuin työnsä käsittelee toisen asteen yhtälöitä. Kirja esittää esimerkkejä ja ratkaisumenetelmiä geometrisine todistuksineen, minkä vuoksi häntä on kutsuttu algebran isäksi. Eikä suotta.
Al-Khwarizmin pääteoksen pitkää nimeä (vapaasti suomennettuna Lyhyt kirja laskemisesta täydentämällä ja tasapainottamalla) en lähde translitteroimaan, mutta avainsana siinä on "palauttaminen; täydentäminen", al-jabr. Kirjoittajan ja teoksen nimet kääntyivät hieman puutteellisesti Euroopassa, muuttuen omiksi sanoikseen. Puhuessamme algoritmeista ja algebrasta viittaamme siis suoraan 800-luvun matemaatikkoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat moderoituja — yritän hyväksyä kommenttisi mahdollisimman pian. Voit kirjoittaa kommenttiin LaTeX-koodia tai yksinkertaista HTML-merkintää: lue lisää Kommentointi-sivulta.