Miten luultavasti kuolet?

(Ben Watkin/Flickr. CC-BY-NC 2.0.)

Syksyllä kirjoitin tekstin Suuri muutos pienessä riskissä, joka muistutti, että isokin kasvu häviävän pienessä riskissä johtaa... edelleen häviävän pieneen riskiin. Mutta kuinka isoja nuo pienet riskit oikeasti ovat? Nykyään puhutaan taas paljon terrorismista, ja jotkut muistuttavat aiheen alle jäävän paljon isompia kuolinsyitä (alkoholi, tupakka, matematiikka). Miten nämä todennäköisyydet suhtautuvat toisiinsa? Tilastotieteilijöillä on siihen vastaus.

Huomautus: Tunnen oloni epämukavaksi kirjoittaessani tilastotieteestä, koska laskut on helppo mokata hienovaraisilla virheillä. En ole enkä varmaan tule olemaankaan tilastotieteilijä.

Aihetta havainnollistaa nerokas todennäköisyysyksikkö nimeltään mikromort. Yksi mort tarkoittaa varmaa kuolemaa ja vastaavasti yksi mikromort miljoonasosan todennäköisyyttä kuolla. Tällä yksiköllä on helppo verrata erilaisten tapahtumien vaikutusta kuolleisuuteen. Tietenkin tilastoissa käsitellään aina suuria ihmismassoja — ne unohtavat yksilön kokonaan. Tässä tekstissä käytän tilastoja vuodelta 2015.

Aloitetaan perustasolla. Iällä on valtava vaikutus. Ensimmäinen vuosi on riskialtis: sata suomalaista 53 000 syntyneestä menehtyi nollavuotiaana. Siitä selvittyään ihminen viettää turvallisimpia vuosiaan, ja kuoleman riski kohoaa vastasyntyneen tasolle vasta keski-iän tienoilla. (Ja kyllä, täysi-ikäistyminen näkyy.) Seitsemänkymppisellä vuotuinen riski on jo samaa luokkaa kuin heittää kolikolla kuusi kruunaa putkeen.

Nyt meillä on jonkinasteinen mittapuu: sitten erilaisia riskin osatekijöitä. Kävin läpi kuolinsyytilastoja saadakseni seuraavat luvut:

• Influenssa (alle 70-vuotiaat): 0,008 mikromortia päivässä
• Lois- tai tartuntatauti (alle 70-v.): 0,034 mikromortia päivässä
• Rakennuspalo: 0,034 mikromortia päivässä
• Murha, tappo tai pahoinpitely: 0,035 mikromortia päivässä
• Myrkytys (ei alkoholi-): 0,121 mikromortia päivässä
• Kaatuminen tai putoaminen (alle 70-v.): 0,132 mikromortia päivässä
• Aivoverisuonien sairaudet (alle 70-v.): 0,348 mikromortia päivässä
• Kaatuminen tai putoaminen (70+): 3,239 mikromortia päivässä

Wikipedian käyttämien kansainvälisten lähteiden mukaan laskuvarjohyppy, laitesukellus ja maraton ovat kaikki vajaan kymmenen mikromortin aktiviteetteja per kerta. BASE-hypyn ja vuorikiipeilyn luvut ovat totta kai monikymmenkertaisia.

Liikenneviraston tietilaston mukaan autoilla ajettiin 55,1 miljardia kilometriä vuonna 2015. Onnettomuustietoinstituutin mukaan samana vuonna 222 autoilijaa/automatkustajaa kuoli onnettomuudessa. Niillä luvuilla yhden mikromortin altistuksen saa autoilemalla 250 kilometriä.

Entäpä ilmailu? Viimeisinä viitenä vuotena 4 114 ihmistä sai surmansa lento-onnettomuuksissa; karkean arvioni mukaan samana aikana tehtiin noin 16 miljardia lentomatkaa. Yksi lentomatka on siis 0,25 mikromortin arvoinen — ei enempää kuin muutama kymmenen autokilometriä. Kuten sanottua, lentämisessä vaarallisinta on matka kentälle.

Ylläolevasta listasta puuttuu kuitenkin joukko suomalaisten kuolinsyitä, kuten erilaiset syövät, sydäntaudit ja alkoholi. Niissä on ongelmana pitkäaikaisuus: mikromortit kuvaavat yksikkönä äkillisiä tapahtumia, eivät elinajanodotetta hitaasti nakertavia ilmiöitä. Mikäli olet valtio, vertailu on mahdollista (ja kannattavaa ennaltaehkäisyn kohdentamiseksi), mutta yksilötasolla tapahtumat varoittavat usein itsestään. Näitä varten on muunlaisia yksiköitä, kuten elinajanodotteen muutosta kuvaava mikroelämä.

Mutta entäs sitten (dramaattisella äänellä) koko länsimaista sivilisaatiota nakertava terrorismi? Kuvitellaan (jokseenkin pessimistinen) skenaario, jossa tulevan vuoden aikana 200 suomalaista kuolee terrorismiin. Päivittäisellä tasolla kunkin riski on silloin peräti... 0,1 mikromortia. Kyllä, jokainen uhri on liikaa, mutta taulukossa riski jää putoamistapaturmien jalkoihin. Kymmeneen suurimpaan kaupunkiinkin rajaamalla yksilön uhka on edelleen aivoverenkiertohäiriötä pienempi.

Yksilölle mikromortit ovat toisaalta hyvä tapa suhteuttaa riskejä, mutta niissä on myös ongelmansa. Tilastot niputtavat aina joukkoja, kun taas ihmiset kuuluvat erilaisiin riskiryhmiin. Lapissa ajaa porokolarin todennäköisemmin kuin ydin-Helsingissä — ja toisin päin väärinvispattuun lattemachiattoon tukehtumisen suhteen. Yhtäältä on hyvä tietää, että työturvallisuuteen kannattaa kiinnittää enemmän huomiota kuin tappaja-ameeboihin tai lento-onnettomuuksiin, toisaalta se ei lohduta mikäli käy köpelösti.

Ei elämästä selviä hengissä — vai selviääkö?

Päätetään kuitenkin pirteämpään havaintoon. Voisi ajatella, että koko elämää tarkastellessa kuolleisuuden todennäköisyys on tasan 1 mort — elämässä varmaa on vain kuolema ja verot. Tämä kuitenkin on täysin teoreettista. (Mokomat biologit, pohdiskelevat vain ja kuittaavat palkkaa.)

Tällä hetkellä elossa on arviolta 7,5 miljardia ihmistä. Meillä ei ole tarkkaa tietoa kaikista koskaan eläneistä ihmisistä, mutta arvioiden mukaan se on sadan miljardin luokkaa. Ihmiskunnalla onkin toistaiseksi siis vain 90–95 prosentin kuolleisuus! Empiirisen tiedon perusteella... kuoleman varmuudesta puhuminen on törkeä yleistys.