Lukion tärkein aine

Tämä on omaan kokemukseeni pohjautuva mielipidekirjoitus, tavallisesta poiketen ei siis universaali totuus. Suuntaan sen lukion aloittajille ja miksei vanhemmillekin opiskelijoille. Julkaisen tämän nyt lukioiden alkaessa, koska olisin itse halunnut tietää tämän neljä vuotta sitten aloittaessani.

Lukio on uskomattoman vaikuttava paikka. Se on yleissivistävä laitos, jossa nuori muodostaa omaa maailmankatsomustaan. Eteen tulee ainevalintoja, joiden seasta pitäisi osata löytää oma polkunsa — oli se sitten alusta asti selvä tai polveileva sellainen. Yksi aine kuitenkin on kaikille yhteinen ja ylioppilaskirjoituksissa pakollinen. Kyseessä on tietenkin äidinkieli. Väitteeni on, että se on lukion tärkein oppiaine. Ota se vakavasti.

En todellakaan väitä muita aineita turhiksi, päinvastoin. Tämä sivustohan on omistettu niistä parin hehkuttamiseen! Jokainen aine välittää paitsi tietoa, myös ajattelutapoja. Yleistiedon lisäksi ne tarjoavat mahdollisuuden oppia ajattelemaan niin matemaattisesti, luonnontieteellisesti, kielellisesti, historiallisesti kuin lukemattomilla muilla tavoilla.

Sitä mahdollisuutta ei sovi hukata. Arvostan lukion tarjoamaa mahdollisuutta syventyä itseä kiinnostaviin aloihin, mutta kavahdan ajatusta katseen kaventamisesta vain niihin. Lukio on paras tilaisuus laajentaa maailmankuvaa — myöhemmin se on jo vaikeampaa. "Ei sitä kuitenkaan tarvitse tulevaisuudessa" ja yleissivistys ovat toisensa poissulkevia. Itse olen huomannut lähinnä kiroavani, kuinka aika ei riittänyt syventävien kurssien ottamiseen! Siksi suosittelen laajuutta syvyyden rinnalle, niin paljon kuin vain mahdollista.

Miksi sitten erityisesti äidinkieli? Koska se pätee ainevalinnoista riippumatta, on yleissivistävä ja lisäksi kirjoituksissa pakollinen. Äidinkieli yhdistää aineita toisiinsa, eikä todellakaan vain yhdellä kielellä. Äidinkieli kattaa koko länsimaisen kulttuurin historian, asettaa kaiken kontekstiin. Se käsittelee ymmärretyksi tulemista — joka on arvokasta kaikissa aineissa, myös luonnontieteissä — mutta ennen kaikkea toisten ymmärtämistä. Äidinkielen ylioppilaskokeessa voi soveltaa mitä vain muuta ainetta. Se johtuu siitä, että koe ei mittaa niinkään kielitaitoa vaan kypsyyttä.

Kirjoitan tämän tekstin siksi, etten itse alkuun ymmärtänyt äidinkielen merkitystä. Yläasteen äidinkieli oli kohtalaisen tasapaksua ja... vähemmän kiinnostuneiden oppilaiden rajoittamaa. Siitä piirtyi hieman täyteaineen kuva, joka siirtyi mukanani lukioon. Vasta kolmannella kurssilla tajusin, kuinka väärässä olin. Kurssin aihe oli kirjallisuusanalyysi, opettaja tyyliltään minulle sopiva ja tajunnan räjähtäminen melkoinen. Kaikki se syvällisyys, jolle oli aina naureskellut stereotypioissa, olikin kosketusetäisyydellä ja analyyttisesti tavoitettavissa. Kaikki eivät huomaa tätä vaan väheksyvät ainetta. Joskus näin tuntuu käyvän varsin korkealla tasolla.

Mitä äidinkielestä saa? Vaikken luekaan kovin paljon, osaan sijoittaa kirjallisuuden ja sen kehityksen osaksi historiaa. Lukiessani näen tyyli- ja vaikuttamiskeinoja, viittauksia muuhun kirjallisuuteen ja ajatteluvirheitä. Osaan soveltaa tätä tietoa arkisten ilmiöiden analysointiin — ylioppilasesseeni "Meemit postmodernina populismina" rakentui suoraan kirjallisuusanalyysin varaan eikä varmasti ole tyypillisin näkökulma aiheeseen. Osaan lukea ja kirjoittaa — teoriassa — ja muutenkin kuin suoraviivaisesti. Lyhyesti sanoen: minuun on tarttunut hieman sivistystä. Siksi äidinkieli on lukion tärkein oppiaine.

---

Muista aineista puheen ollen, ota myös filosofia vakavasti. Empirismiä käsittelevän tunnin jälkeen on hauska naureskella, että "kenties nämä läksyt ovat vain kuvitelmaa", mutta kurssilla ajatellaan ajattelua itseään! Vaikka se tuntuisi päämäärättömältä humanistihömpältä, sillä on merkitystä kovimmalle luonnontieteilijällekin. Tieteellinen metodi on puhdas filosofian sovellus. Lisäksi matematiikka ja filosofia eivät lopulta olekaan kovin kaukana toisistaan — nuori matemaatikko saa hyvää vauhtia filosofiasta.

Lukuvinkki: Jostein Gaarderin Sofian maailma on paitsi hyvä tietopaketti lukiofilosofian aiheista, myös varsin hauskasti kirjoitettu romaani. Suosittelen.